ARVIOT

SYDÄMELLINEN JÄRJEN ÄÄNI

 

Immanuel Kant, Kirjeenvaihtoa 1759-1799

 

Kirjeenvaihto avartaa kuvaa Kantista filosofina ja yksityishenkilönä.

 

Turkulaisen Aeropaguksen julkaisema Immanuel Kantin (1724 - 1804) Kirjeenvaihtoa 1759–1799 tarjoaa syventäviä näkökulmia sekä Kantin filosofiaan että 1700-luvun eurooppalaiseen elämänmenoon. Kirjeenvaihdon kautta lukija pääsee seuraamaan Kantin ajattelun kehittymistä. Keskustelua käydään toisinaan filosofisista ja uskonnollisista kysymyksistä, toisinaan julkaisutoiminnasta ja filosofin terveydentilasta. Teoreettisen sisällön lisäksi kirjeet toimivat siis monipuolisena ajankuvana. Teoksen alussa Kant kirjoittaa väitöskirjaa tekevänä opiskelijana, kirjan loppupuolella kirjeet painottuvat Kantin pääteoksen, Puhtaan järjen kritiikin (1781), keskeisten väitteiden selventämiseen sekä teokseen kohdistuneen arvostelun käsittelyyn.

 

Vaikka Kant itse asui koko elämänsä Königsbergin alueella Saksassa, hänellä oli useita kirjeenvaihtotovereita, jotka asuivat tai matkustelivat eri puolilla Eurooppaa. Näiden joukossa olivat muun muassa filosofit Johann Georg Hamann, Moses Mendelssohn sekä Johann Heinrich Lambert. Lisäksi Kant oli säännöllisesti kirjeenvaihdossa oppilaidensa Marcus Herzin ja Johann Gottfried Herderin kanssa. Herder tuli myöhemmin tunnetuksi kansakuntien etnistä ja kulttuurista perustaa koskevista näkemyksistään, jotka vaikuttivat suuresti kansallisromantiikkaan ja kansallisuusaatteeseen eri puolilla Eurooppaa. Kant ilmaisee kirjeissään ilonsa oppilaidensa menestyksestä ja kommentoi heidän teorioitaan mielellään. Kant itse otti filosofiaansa vaikutteita niin empirismistä, rationalismista kuin luonnontieteistäkin. Hänen vilpitön intonsa ja kiinnostuksensa tutkimuksen tekemiseen välittyy kirjeissä. Mendelssohn toteaakin eräässä kirjeessään: "Olisipa minulla ollut ystävänä Kant silloin kun en ollut vielä täyttänyt 20 vuotta!".

 

JÄRKI JA USKO TÖRMÄYSKURSSILLA

 

Yksi teoksen loppupuolella esille nousevista teemoista on uskonnon ja filosofian suhde. 1700-luvun Euroopassa aateilmapiiri oli pääosin tiukan kristillinen ja esimerkiksi Baruch Spinozan filosofiaa pidettiin vaarallisena ateismina. Kirjoitettuaan uskonnon ja järjen suhteesta, Kant itse joutui lähettämään kuninkaalle kirjeen vakuuttaakseen, ettei ole syyllistynyt vääräuskoisuuteen.

 

Kant ei koskaan kieltänyt kristinuskon merkitystä henkilökohtaisella tasolla, mutta ei hyväksynyt uskonnollisia perusteita filosofiassaan. Kantin kuuluisan kategorisen imperatiivin mukaan ihmisiä tulee aina kohdella päämäärinä ja oman toiminnan on oltava sellaista, että sitä voitaisiin pitää yleisenä moraalilakina. Tämä ajatus on tietysti lähellä Raamatun ohjetta kohdella muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Vaikka kristillinen arvomaailma on vaikuttanut Kantin moraalisiin näkemyksiin, hän piti uskonnon erottamista filosofisesta argumentaatiosta välttämättömänä.

 

Puhtaan järjen kritiikki on yksi valistuksen ajan vaikutusvaltaisimmista, mutta myös monimutkaisimmista teoksista. Kirjeenvaihtoa 1759–1799 valottaa osaltaan sen syntymistä ja vastaanottoa. Parhaiten kirjeet avautuvat varmasti niille, jotka tuntevat Kantin ajattelun perusteet. Jonkinlainen luettelo asiasanoista kirjan lopussa saattaisi helpottaa tutkijoiden ja muiden tietystä aiheesta kiinnostuneiden lukijoiden työtä. Aiheeseen perehtymättömästä lukijasta teoksen filosofinen sisältö saattaa paikoin tuntua turhauttavalta. Panu Turunen kuitenkin esittelee teoksen alussa ytimekkäästi Kantin kirjeenvaihtokumppanit sekä filosofisen uran keskeiset piirteet. Tämä tekee teoksesta helpommin lähestyttävän niille, jotka eivät tunne Kantin filosofiaa. Opetustarkoituksessa teoksen sisältämät kirjeet voisivat toimia esimerkiksi keskustelunavauksena erilaisten näkökulmien, kuten tieteen ja uskonnon, välisen suhteen pohtimiseen.

 

Rosa Rantanen

Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteiden kandidaatti.

 

 

 

Veret, geenit ja vapaa tahto

 

Immanuel Kant, Kirjeenvaihtoa 1759-1799

 

Vaan lyyrastasi riippuvat vialliset ja kurjat - Anja Vammelvuo

 

Sanomalehti Karjalaista kustantava Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy sekä joensuulainen Kauppahuone Laakkonen lahjoittivat taannoin 100 000 euroa Itä-Suomen yliopistolle. Lahjoittajayritysten suuromistaja Yrjö Laakkonen oli lausunut aikaisemmin Savon Sanomissa, että yliopistoissa tarvitaan "näitä filosofeja ja tutkijoita vähän vähemmän". (Ritvanen 2009.) Yliopisto otti lahjoituksen vastaan ja päätti lopettaa filosofian ja oikeusfilosofian opetuksen.

 

Panu Turunen on valikoinut, suomentanut ja toimittanut Immanuel Kantin laajasta kirjeenvaihdosta kokoelmakirjan, jonka pääosassa on filosofin kuuluisin teos "Puhtaan järjen kritiikki". Kokoelma ei kuitenkaan ole johdantoteksti. Kirjeitä on koottu neljän kymmenen vuoden ajalta (1759-1799) ja ne antavat yleiskatsauksen koko Kantin filosofiaan. Samalla ne luovat muistuman sellaiseen maailmaan, jossa filosofian tai oikeusfilosofian yliopisto-opetuksen lopettaminen ei olisi voinut tulla kenenkään mieleen.

 

Puhtaan kokemuksen kritiikki

 

Unen esine valaisi pihamaata,

kuin mato ruohoa pienellä päällään,

se valaisi,

unen esine. - Helvi Hämäläinen

 

Kant etsii "Puhtaan järjen kritiikissä" tiedon rajoja ja osoittaa muussa tuotannossaan, että me ylitämme ne joka päivä moraalin ja taiteen alueella. "Puhtaan järjen kritiikin" motiivi ja osoite käyvät selviksi vasta myöhemmissä teoksissa "Käytännöllisen järjen kritiikki" ja "Arvostelukyvyn kritiikki". Ensimmäiseen suureen kritiikkikirjaan keskittyvä kirjekokoelma vie lukijansa kolmen kritiikin rajalle ja avaa näin näköalan tiedon piiristä etiikan ja estetiikan alueille.

 

Areopagus -kustantamon kokoelma sisältää sekä Kantin lähettämiä että hänen vastaanottamiaan kirjeitä. Turunen esittelee johdannossaan suppeasti mutta herätteellisesti tusinan verran Kantin kirjeenvaihtotoveria. Heidän kirjeensä avaavat kauniin muistuman sellaiseen yliopistomaailmaan, josta oli jäljellä häivähdysmuistoja vielä 1980-luvun Suomessa. Tutkijat eivät puhuneet yksinomaan rahasta, vaan olivat kiinnostuneita myös toisistaan ja vaihtoivat kokemuksia siitä työstä, mitä tekivät.

 

Kant kirjoittaa Jakob Sigismund Beckille, että "Puhtaan järjen kritiikin" perusongelmana on, miten kokemus on mahdollinen. Mitä kokija tarkasti ajatellen tekee silloin, kun ihmisiä ja heidän asioitaan tulee häntä vastaan? Ensinnäkin hän käsittelee heitä niillä havaitsemisen ehdoilla, joita hänen mieleensä sisältyy. Kokija hahmottaa asiat avaruudessa ja ajassa tapahtuviksi. Hänestä tuntuu, että ne ovat syysuhteiden määräämiä. Kant korostaa, että tällainen omin ehdoin tapahtuva kokeminen ei riitä kokijalle, vaan tämä tahtoo tavoittaa jotakin ehdotonta.

 

Jos kokija aikoo kokea jotakin sellaista, jota hän itse ei ole, nimittäin toisen ihmisen kokemusta, niin hänen on ylitettävä itsensä ja omaan mieleensä sisältyvät kokemisen ehdot. Joka kerran kun ihminen kokee jotakin, hän lakkaa olemasta oma itsensä (immanentti) ja muuttaa itsensä joksikin, joka hän ei ole (transsendentti).

 

Kant käsittelee asiaa, joka tekee jotkin uskonnot kiinnostaviksi, mutta ei taivuta filosofiaa uskonnon suuntaan. Pierre Hadot (2010) sanoo, että Kant päinvastoin yrittää tehdä kristinuskon filosofiaksi. J.E. Salomaa (1999, 199) huomauttaa, että Kant ei tahdo tällä tavalla esittää uutta moraalioppia, vaan uskoo, että ihmisillä on jo jokapäiväisessä järjessään väärentämätön käsitys moraalilaista. Kant haluaa tehdä filosofiasta kansanomaista ja käytännöllistä harjoittelua, jossa ihmiset opettelevat elämään toistensa kanssa hyvää elämää.

 

Tiedollisessa mielessä toinen ihminen on kokijalle kuin tähtitaivas. Hän on tuttu ja tuntematon. Kaukoputkien kiihkeän kehityksen aikana tähdistä voi saada ainakin periaatteessa äärettömästi uutta tietoa. Mutta kiinnostavinta Kantin kannalta on, että ihmisessä on sellaisia ominaisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa. Hänen tahtonsa toimintaa ei voi selittää kausaalisesti. Ihmisen teot eivät synny hänen vaikeasta lapsuudestaan eivätkä myöskään geeneistä, verestä tai nykyisestä ympäristöstä, vaan hänen vapaasta päätöksestään. Hän kuulee omantuntonsa äänen sisällään ja vastaa mitä haluaa. Ihminen voi aiheuttaa hyvää mieltä tai surua myös haluamattaan, samaan tapaan kuin kaunis tai kaihoisa tähtitaivas. Hyvän elämän elämisessä on vaikeuksia, joiden kanssa toimeen tuleminen vaatii eettisiä ja esteettisiä harjoituksia.

 

Riittämättömän rahan kritiikki

 

Osaan hänet ulkoa.

Hän on oppinut ulkoa itsensä.

Hän ei tarvitse enää vuosia tai vuodenaikoja, lukukausia,

erilaisia päiviä.

 

Hän on valmis kauttaaltaan. - Maila Pylkkönen

 

Laakkonen ei halua kieltää kaikkea tutkimusta. "Se on eri juttu kun näitä geenejä ja veriä tutkitaan", hän sanoo (Ritvanen 2010). Itä-Suomen akateeminen rehtori Kalervo Väänänen nauraa tahdittomasti Laakkosen lahjoituksen pienuudelle. Hän kiistää, että noin pienellä rahalla ja opetusohjelmistolla olisi yhteyksiä. Ratkaisuja valmistellaan yhdessä opetusministeriön kanssa ja sitä työtä on tehty tässäkin tapauksessa jo vuosia ennen kuin varainhankinta yrityksiltä on edes alkanut.

 

Lahjoittajat eivät siis vaikuta yliopiston asioihin, vaan lahjoittavat niille rahaa muuten vaan. Yksityiskohtainen vaikuttaminen ei ole Itä-Suomessa tarpeenkaan, sillä Väänänen ja oikeustieteen laitoksen johtaja Tapio Määttä ovat muutenkin ainevalikoiman kriteereistä samoilla linjoilla talouselämän kanssa. Päätöstä perustellaan tehokkuudella, tuottavuudella ja vetovoimaisuudella. Raha siis ratkaisee Määtän ja Väänäsen mukaan sittenkin, mutta ei Laakkoselta saatu raha, jonka vähyyttä Väänänen kiittämättömästi ivaa.

 

Kant sanoisi, että raha ei itse asiassa ratkaissut. Jotkut ihmiset ratkaisivat opetusohjelman sisällön. Laakkonen ei ole aiheuttanut heidän päätöstään, eikä sitä ole aiheuttanut myöskään Iso Raha. He ovat aiheuttaneet sen kukin erikseen omalta kohdaltaan itse. He ovat valinneet toimintansa kriteeriksi "tehokkuuden" eli rahan ja pahuuden. Sivistyksen, oikeuden ja kauneuden he ovat jättäneet vapaasti valitsematta.

 

Arvostelukyvyn kriittinen ylistys

 

Täält´ ei rahaa lähde

autoihin ja roskaan

 

Tääll´ ei lainaa koskaan

laiskureille, vaikka

sääli ehkä kyllä:

onni maan ei kasva

säälin säteilyllä! - Joel Lehtonen

 

Laakkonen paljastuu Pekka Kiviojan (2010) haastattelussa kansanomaiseksi, järkeväksi ja omalla persoonallisella tavallaan sydämelliseksi mieheksi. Hän on vanhan karjalaisen kauppamiessuvun jälkeläinen. Hänen liiketoimensa menestyvät ilman yritystukia. Laakkonen suo kuitenkin mielellään, että tukea annetaan niille, jotka eivät pysty muuten toteuttamaan hyviä ideoitaan. Laakkonen ei tyrkytä omia ideoitaan sanomalehti Karjalaiselle, vaikka omistaa siitä aimo annoksen. Laakkonen ei määrää omistajana lehden sisällöstä. Mutta " totta kai lehden johdon kanssa keskustellaan kuitenkin asioista hyvässä hengessä", hän sanoo.

 

Laakkosen liikemieshenki on epätyypillinen nykyisessä talouselämässä. Hänen kohtuullisuuteen pyrkivää eetostaan kuvaa se, että hän vastustaa eläkeiän korottamista, vaikka tekee itse töitä vielä 68-vuotiaana. Ankarasta työinnostaan huolimatta Laakkonen osaa viettää aikaansa myös Joensuun torilla, missä hänellä on juttukavereita oikealla ja vasemmalla. Hän keskustelee mielellään myös tieteen tukemisesta. Raha on Laakkoselle väline, ei päämäärä sinänsä. (Kivioja 2010.) Laakkonen tuntee myös muutamia filosofeja ja sanoo suopeasti, että "kyllähän filosofiakin sinänsä on mukavaa ajankulua ja filosofit ovat mukavia miehiä". (Ukkola 2010.)

 

Käytännöllisen kritiikin järki

 

Mutta pönäkkä johtaja

kysyi pieneltä pojalta

suuren talon hississä:

miksi sinä et pukeudu

niinkuin minä tahdon,

koska se on yhteisön tahto. - Jarno Pennanen

 

Turusen toimittaman kirjekokoelma tarjoaa hauskan tunneyhteyden sellaiseen aikaan, jolloin filosofia oli suurilta osiltaan mukavaa ajankulua eikä raha ollut kaiken päämäärä. Ne olivat porvarillisen demokratian synnyn ja nuoruuden innostuneita vuosia. Sivistys, oikeus ja kauneus olivat kunniassa.

 

Kirjeiden kirjoittajat ovat mukavia ja herkkämielisiä miehiä. Myös yksi nainen vilahtaa joukossa: Charlotte von Knobloch esiintyy ensin nuorena neitona ja sitten hieman varttuneempana rouva Charlotte von Klingsporina. Kant näyttää kirjoitustyylillään, miten etiikka ja estetiikka ovat yhtä. Hän kirjoittaa toisille niin kuin toivoisi toisten kirjoittavan itselleen: kauniisti ja kohteliaasti, mutta samalla ehdottoman vilpittömästi. Henkevä tyyli on päämäärä sinänsä, ei mielistelyn tai muun manipulaation väline. Kirjeet antavat Kantin persoonasta elävämmän kuvan kuin hänen suuret tutkielmansa. Niitä lukiessa tulee mieleen, että Laakkosen logiikka, eetos ja paatos sopisivat paremmin Kantin filosofisiin viini-istuntoihin kuin nykyiseen talouselämään.

 

Kant on yksi porvarillisen demokratian perustajista. Samalla hän on yksi poliittisen vasemmiston perustajista yhdessä Jean-Jacques Rousseaun ja Karl Marxin kanssa. Kant, Marx ja Rousseau olivat Laakkosen linjoilla siinä katsannossa, että rahan ja "talouden" piti olla heidän mielestään ihmisen väline eikä päämäärä sinänsä ja ihmisen piti olla päämäärä sinänsä eikä väline rahan hankkimiseksi. Jakolinja on siinä, että vasemmisto puolustaa yksilöä "taloutta" vastaan. Oikeisto toimii poliittisissa ratkaisuissaan "talouden" puolesta yksilöä vastaan. Tässä katsannossa esimerkiksi Jyrki Katainen, Anni Sinnemäki ja Josif Stalin ovat tyypillisiä oikeistolaisia. Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Jacques Rousseau ja kaikesta päätellen myös Yrjö Laakkonen toimivat yksilön itseisarvoon tai välineellisyyteen kantaa ottaessaan vasemmistolaisesti.

 

Pelkän pahuuden paisumus

 

Kuinka nöyrästi he kumarsivat,

suuret valloittajat - Aale Tynni

 

Kant, Marx ja Rousseau puolustivat yksilön vapautta ja yksilön vapaa-aikaa. Vapaa-aika merkitsee sekä joutilaisuutta että mahdollisuutta mielekkääseen tekemiseen. Mielekäs vapaa-aika merkitsi heille myös Joensuun toria, jossa saattoi kävellä keskustelemassa yhteisistä asioista. Kaikki kolme olivat kuitenkin Laakkosen linjoilla myös siinä mielessä, että asioiden selittelemistä tärkeämpää on asioihin tarttuminen. Työurien lyhentäminen olisi kaikkien kolmen mielestä kiireellisistä kiireellisin tehtävä Euroopassa. Uhkaavaa ekologista katastrofia ei voi yrittääkään torjua, jos työaikoja ei lyhennetä. Yksilön kaikinpuolinen kehitys saa pontta, jos ihmiset saavat lisää aikaa Joensuun vapaalla torilla kävelemistä varten.

 

Monet instituutiot ponnistelevat tänä talvena ankarasti, jotta vapautta olisi mahdollisimman vähän ja mahdollisimman monen ihmisen elämä muuttuisi mahdollisimman huonoksi. Itä-Suomen yliopisto lisää tehojaan, jotta saisi yksilön kehityksen mahdollisimman yksipuoliseksi. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA todistelee propagandassaan, että työelämän laatu ei ole kovinkaan huono. Päättelemme, että sitä pitää voittojen kasvattamiseksi mitä pikimmin huonontaa. Elinkeinoelämän agitaatio- ja propagandajärjestö ETLA kiihottaa vihaa ikäryhmää vastaan ja vaatii moraalin nimissä eläkkeelle pääsyn myöhentämistä (ks. Elonen 2010 ja Korkman 2010). Eduskunta on lähes yksimielisesti työurien pidentämisen kannalla, vain keinoista "keskustellaan". Seuraava eduskunta ei ole välttämättä parempi. En ole tätä juttua vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa kirjoittaessani kuullut kovinkaan monen ehdokkaan vastustavan ETLAn ja EVAn määräyksiä elämän laadun huonontamiseksi.

 

Mutta miksi Itä-Suomen yliopisto toimii ETLAn ja EVAn antamien suuntaviivojen mukaisesti? Entä miksi Laakkonen haluaa lopettaa filosofian? Tampereen yliopiston ensimmäinen rehtori Paavo Koli (1921-1969) korosti 1960-luvun lopulla, että hyvän yhteiskunnan perustana on ajan kolmiulotteinen kokeminen, tieteen henkisyys, toisen asemaan asettumisen harjoittelu ja teatterin taitojen yleinen opiskelu. Ilman niitä ei hänen mukaansa ole olemassa itseensä luottavia ihmisiä eikä kansalaisvaltaista yhteiskuntaa. Koli halusi yliopistoa, jossa olisi harjoiteltu hyvän elämän taitoja samaan tapaan kuin Hadot ja Kant tarkoittivat. Koli ei saanut ajatuksilleen kovin paljoa kannatusta, vaan jäi melko yksinäiseksi. En tiedä olisiko Laakkonen lopettanut filosofian ja tutkimuksen Kolin tarkoittamia harjoituksia harrastavasta yliopistosta. Nykyinen yliopisto tuotti jo ennen uutta lakia päätuotteinaan nöyristeleviä anomuksia ja itseensä luottamattomia ihmisiä. Anomusten liitteeksi tehtiin enimmäkseen sellaisia tutkimuksia, joihin kenenkään ei ole aiheellista tutustua. Luulen, että Laakkonen halusi lopettaa sellaisen tekoviisaan lässytyksen.

 

Yliopistofilosofia ansaitsee sen, että se lopetetaan. Siitä huolimatta on ikävää, että ylioppilasnuoret alistetaan työuran orjiksi suoraan koulun penkiltä. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, ei edes elinkeinoelämälle. Se ei ole Laakkosen vika. Määtän ja Väänäsen vika se voi pikkuisen ollakin. Mutta niin tai näin: se on silkkaa synkkää pahuutta.

 

Ymmärtämään pyrkivän filosofian vanha kysymys kuuluu tämän talven tilanteessa: miten melkein yksimielinen hulluus ja pahuus on mahdollista? Kantista juontuva käytännöllisempi filosofia houkuttelee vastaamaan, että pahuutta ei voi selittää kausaalisesti eikä ehkä ymmärtää muutenkaan. Pahuudella ei ole syytä. Pahuus ja hyvyys ovat vapaiden ihmisten vapaiden päätösten tulosta. Filosofian tehtävänä on lopettaa selittely ja opetella päättämään toisin.

 

Pertti Julkunen

 

KIRJALLISUUS:

 

Elonen, Piia. (2010) Etlan Sixten Korkman pitää eläkepolitiikkaa skandaalina. Helsingin Sanomat 19.12.2010.

 

Hadot, Pierre. (2010) Mitä on antiikin filosofia? Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin & näin.

 

Hämäläinen, Helvi. (1965) Poltetut enkelit. Runoja. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.

 

Kant, Immanuel. (2010) Kirjeenvaihtoa 1759-1799. Suomentanut Panu Turunen. Turku: Areopagus. 245 sivua.

 

Kivioja, Pekka. (2010) Autokauppa ei lopu koskaan, sanomalehteä ei korvaa mikään. Viikko Pohjois-Karjala 6.9.2010.

 

Koli, Paavo. (1968a) Henkisyys ja usko. Teoksessa Koli d, 11-13.

 

Koli, Paavo. (1968b) Kasvatus- ja opetuspäämäärät. Teoksessa Koli d, 20-33.

 

Koli, Paavo. (1968c) Lukijalle. Teoksessa Koli d, 4-5.

 

Koli, Paavo. (1968d) Suuntana huominen. Tampere: Kirjayhtymä.

 

Koli, Paavo. (1968e) Taide ja tiede. Teoksessa Koli d, 17-19.

 

Koli, Paavo. (1968f) Tieto ja kutsumus. Teoksessa Koli d, 14-16.

 

Korkman, Sixten. (2010) Keskusjärjestöt saisivat jälleen aktivoitua. Helsingin Sanomat 29.11.2010.

 

Lehtonen, Joel. (1962) Keuruulainen impromptu. Jälkeen jääneitä runoja. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

 

Pennanen, Jarno. (1960) Vesillelasku. Runoa ja mietettä. Helsinki: Kiila r.y.

 

Pylkkönen, Maila. (1962) Valta. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

 

Ritvanen, Ilkka. (2009) Miljonääri Yrjö Laakkonen yliopistolahjoituksista: Rahat oikeaan koulutukseen. Savon Sanomat 11.12.2009.

 

Salomaa, J.E. (1999) Immanuel Kant. Elämä ja filosofia. Teoksessa Valta & Koikkalainen, 31-242.

 

Tynni, Aale. (1987) Vuodenajat. Porvoo: Werner Söderströ Osakeyhtiö.

 

Ukkola, Jukka. (2010) Painostiko liikemies Itä-Suomen yliopistoa lakkauttamaan filosofian? Suomen Kuvalehti 23.10.2010.

 

Valta, Reijo & Koikkalainen, Riitta (toim.). (1999) J.E. Salomaa. Immanuel Kant. Jyväskylä: Kampus Kustannus. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisuja 49.

 

Vammelvuo, Anja. (1957) Torpankirjat. Runoja. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

 

 

Kolmen kyvyn kritiikki, arvio Immanuel Kantin teoksesta:

Kirjeitä 1759-1799

 

Immanuel Kant, Kirjeenvaihtoa 1759-1799

 

Panu Turunen on toimittanut Immanuel Kantin kirjeenvaihdosta kirjan, jolla on myös kaunokirjallista arvoa. Kirjeet kertovat yliopistosta, jossa ihmiset eivät puhu aina rahoituksesta vaan vaihtavat innostuneita ajatuksia toistensa tutkimuksista. Valikoima muodostaa kauniisti humoristisen kokonaisuuden. Kant keskustelee neidon kanssa vakavasti yliluonnollisista ilmiöistä. Kirjankustantaja lähettää pytyn sammen mätiä Königsbergiin.

 

Turunen on valinnut tietoteoriaa koskevia kirjeitä, koska "Puhtaan järjen kritiikki" ilmestyy kohta suomeksi. Päätös ei kavenna näkökulmaa. "Puhtaan järjen kritiikki" käsittelee tietojen hankkimisen kykyä ja osoittaa tiedon rajat. Kirjeet näyttävät, mitä kykyjä niiden tuolla puolen tarvitaan.

 

"Käytännöllisen järjen kritiikki" käsittelee tahtomisen kykyä. Tiedon ehdot eivät päde etiikassa. Kant esittää kristityille toivomuksen, että he tukeutuisivat päätöksissään omaantuntoonsa eivätkä oppeihinsa.

 

"Arvosteluvoiman kritiikki" käsittelee tuntemisen kykyä. Tarvitsemme jotakin, joka ei anna tietoa. Taide palvelee tätä tarvetta.

 

Kant haluaa, että kaunis ja selvä kirjoittaminen tulisi yleiseksi laiksi. Filosofisen kirjan on "kyettävä olemaan kansantajuinen". Muuten se "kätkee hölynpölyä näennäisen teräväjärkisyyden sumun alle".

 

Turunen kirjoittaa kaunista suomea, mutta kääntää Gegenstandin objektiksi ja Vorstellungin representaatioksi. Normaalin saksan sanat tulkitaan sanoilla, jotka eivät ole normaalia suomea. Syntyy subjektiivisuutta ja objektiivisuutta koskevaa hölynpölyä, josta Kantin filosofiassa ei ole ollenkaan kyse.

 

Pertti Julkunen

 

Tilaa

 

© Areopagus 2017